... on toivoa täynnä... vai miten sen pitäis mennä?

Univelkoja olen yrittänyt poistaa ja hivenen siinä onnistunutkin. Mieli on kuitenkin edelleen maassa..,. kai se on tää tietämättömyys tulevaisuudesta mikä on mun pahin mielen madaltaja! Isompi rakas on jo 5vee ja pienempikin jo 2 ja minä en edelleenkään tiedä mitä tekisin isona. Olen yrittänyt ajatella, että onhan mulla vielä vuosi aikaa miettiä ja, että kaikella on tarkoituksensa ja että varmasti minullekin on jokin tarkoitus tässä maailmassa, mutta aika usein en kuitenkaan ole ihan varma tuosta. Ja sitten kun luulen keksiväni jonkin mukavan asian niin sitten maailma lyttää sen tai joku saa minut tuntemaan niin ettei se ehkä ollutkaan niin hyvä idea. Olen siis onnellinen kyllä tästä kotona olosta, mutta olisi mukava tietää mitä sitä viimeistään vuoden päästä tekee, kun ei voi enää elellä suunnattoman suurilla kotihoidontuilla... huomatkaa tässä kohtaa ironia noita avustuksien suuruutta kohtaan, mutta parempihan sekin kuin ei mitään.

Ja mieli yrittää nousta tän lämmön ja auronkoisuudenkin takia... loppujen lopuksi en kuitenkaan pidä tästäkään. Sopivasti kun olisi lämmin niin olisin tyytyväinen, mutta se liiallinen kuumuus on aivan tuskaista... ja syy tähän on se, että jos on liian kuuma niin minulla ei yksinkertaisesti ole mitään päälle laitettavaa. Koska enhän minä mitään toppia ja shortseja voi pitää vaikka olisi kuinka kuuma (paitsi ehkä kotona, kun kukaan ulkopuolinen ei näe)... mekkoja ei voi pitää ilman leggareita, koska jalat hankaa yhteen ja iho menee rikki... shortsit nyt vaan näyttää tän tankin päällä kamalilta, sillä valkoset koivet yhdistettynä jumalattomiin mustelmiin ja suonikohjujen alkuihin ei ole mikään silmiä hivelevä näky. Ja ne topit... allit näkyy  ja läski ei koskaan ole kaunista... plus sitten, että koska olen perinyt jostakin tämän kamalan kasvojen punotuksen sekä mielettömän taidon hikoiluun niin ei ei ja ei... kesän kuumat kelit on ihan kamalia! Tässäkin taas yksi syy siihen, miksi haluaisin niin kovasti pienentyä... ehkä sitten nauttisin näistä kesistäkin!

Mutta silloin kun ei ole muuta sanomista kuin valittamista, niin olisi varmaan parempi olla hiljaa...

-Tea-