Eilen mulla (Tea) oli rankka päivä... nukuin sunnuntain ja maanantain välisen yön todella huonosti nähden painajaisia, joista yhdessä meidän makkarin ovella seisoi joku tumma hahmo... hiukan hakkasi sydän kun heräsin ja tarkistin ettei siellä ketään ollut! Eilen oli isomman pojun leikkikerhoon ilmottautuminen ja käytiin myös vanhalla tarhalla... kantelin tuota pienempää lähes puoltoista tuntia kantorepussa ja yllättävän paljon tuollainen 6kiloa painaa... ennenhän olen painanut sen verran enemmän itsekin, ja kyllä sekin paino jo tuntui lisänä epämukavalta!

Illan spin oli yhtä tuskaa... harkitsin ensimmäisen puolituntisen jälkeen jo salista poistumista se kun on siinä kohtaa mahdollista, mutta päätin kuitenkin jaksaa sisulla toisenkin puolituntisen! Väsymyksen huomasi myös urheillessa ja viimisten työbiisien aikana viimeistään olin ihan valmis luovuttamaan... mutta enpäs luovuttanut!!! Tunnin jälkeen oli kyllä sellanen voittajaolo ettei paremmasta väliä! Tonilla puolestaan oli hyvä urheilupäivä... se tuli tuolta 6kilsan lenkiltä kotiin ja totesi että taitaa joutua pidentämään lenkkiä kun ei tuossa enää edes kunnolla hengästy! ;)

Syöminen on mennyt ihan hyvin... eilen yksi rakkaimmista ystävistäni tuli meille kylään ja toi muutaman tummalla suklaalla päällystetyn keksin mukanaan. Ensimmäisen söin ihan hyvällä omallatunnolla, se maistui niin herkulliselta kahvin kera... toista kun pistelin poskeen niin oli jo huono mieli, mutta söin sen kuitenkin (miksiköhän?)! Tämän enempää en olisi niitä syönyt vaikka niitä olisikin ollut, joten jotain edistystä tässä makeanhimossakin on tapahtunut. Ennenhän kaksi keksiä olisi ollut ihan onneton määrä, mutta nyt yksikin olisi riittänyt ja toisen kohdalla joutui jo taistelemaan itsensä kanssa! Hyvä minä! :) Nämä on tälläisiä pienen pieniä edistysaskelia, mille joku voi nauraa, mutta minulle itselleni ne on suuria onnistumisia, ne vievät kohti parempaa loppuelämää! :)