zumba oli melkosen, noh, hikinen ja kuuma... ohjelmaan tuli yksi uusi kappale ja kaikki muut oli vanhoja tuttuja, mukana muutama uudempi tuttavuus ja sitten niitä jo pitkään veivattuja ja osa jo liki unohdettujakin. Mutta siis niin paljon sellaista vanhaa ja hyvää, että osasi askeleet ulkoa ja tiesi tasan tarkkaan biisin alkaessa, että mitä edessä oli... Tästä syystä siis tuli reviteltyä oikein kunnolla ja kovaa! Olo olikin sen mukainen tunnin jälkeen, ohjaajakin sanoi ettei varmaan ikinä ole ollut niin hikinen, ja vielä kymmenen-viidentoista sentin lumihangessa pohruaminen tuon jälkeen tuntui mukavasti urheilulta sekin. On se vaan ihanaa kun on tää liikunta alkanut tuntua näin mukavalta, vaikka kyllä se hetki zumbassa kun näin itseni peilistä meinasi musertaa koko mielen... ei kiva siis, mutta liikunnan ilo on hyvä ja mukava asia.

Pääasiana kuitenkin se, että lihakset ei ole olleet liian kipeät sen sunnuntaisen pumpin jäljiltä... Luulen kyllä, että jos olisin maanantaina ja eilen maannut laakereillani niin ehkä paikat olisivatkin kipeämmät kuin mitä ne nyt ovat. Joten innolla (siis minä INNOLLA!) odotan jo lauantaita kun pääsen taasen pumppiin... jos se tämäkin valas kehtaisi ensi kesänä jo uimaankin rannalle hieman vähemmän nolona kuin viime kesänä!

Pienoinen irtiotto arkeen on meillä luvassa lauantaina... herkuton helmikuu saa pienoisen kolauksen, mutta yritetään pysyä joten kuten ruodussa. Minä lähden tyttöjen kanssa hieman istumaan iltaa ja isäntä puolestaan saa muutamia kavereita meille istumaan iltaa... eiköhän me baariin siitä päädytä, mutta toivottavasti tanssilattialla palaa tuhansia ja taas tuhansia kaloreita... ;) Olemme kyllä jo suunnitellut sunnuntain ruokailut niin ettei roskaruokaan tarvitse sortua, tehdään jotain hyvää ja herkullista sekä helppoa, mutta kuitenkin terveellistä ruokaa, tuo kun ei nykyisin ole edes mikään mahdoton yhtälö! :)

Huominen ryhmän punnitus hieman kipristelee jo mielessä, kun viimeksi ei ollut edistystä tapahtunut, mutta nyt kuitenkin luulen ja uskon, että parempaan suuntaan ollaan menty. Tajusin tuossa aamulla, että nyt olen siinä painossa, missä olin ennenkuin jäin pienempää naperoa odottamaan, siitähän tosin raskauden alkuaikana hivenen laihduin pahoinvoinnin seurauksena... ja ei se toivottomalta kuulosta sekään, että tästä noin 5-6kilon päässä on se piste, jossa olin ennen esikoisen syntymää, ihan kiva! :)

-Tea-