MInä (Tea) olin 28 vuotta sitten melko uusi... vasta vajaan 2tuntia vanha... Olen syntynyt aamulla 6.05, tämän isäni jaksoi muistaa joka syntymäpäivänäni ja laulaa mulle "sä kasvoit neito kaunoinen...". Tänä aamuna syntymäpäivä ei enää tunnu niin ihmeelliseltä, vuosien karttuminen on kärsinyt inflaation, mutta meinaan minä perjantaiksi leipoa ja olen kutsunut lähisukulaiset syntymäpäiville... Yhteisille sellaisille, Toni kun täyttää viikon päästä vuoden vähemmän kuin minä! Liekö tuo inflaatio johtunut siitä, että ikää tulee joka vuosi lisää vai siitä tosiasiasta, että mun synttärit ehti niin kauan koostua tuosta isäni tekemästä traditiosta, että nyt kun hän lauleskelee mulle pilven reunalta niin se ei enää tunnu samalta. Onhan nää jo kolmannet synttärit kun en tuota laulua kuule, mutta joka vuosi se saa mielen haikeaksi... Olisin tahtonut vanhentua noiden sävelien kanssa vielä useana useana vuonna! Mutta nykyään on uudet kuviot, tänä aamuna vanhin poju oli ihan surkeana kun ei voinut antaa äidille lahjaa, hän kun oli luvannut mulle uudet Adidaksen SuperStarit... Ihana pieni mies! <3

Noh, mutta olenhan minä vieläkin aika uusi... eihän 28ole ikä eikä mikään! Toisaalta tasan 10vuotta sitten suoritin inssin ja siitä 6päivän päästä sain ajokortin... tasan 10vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran alkossa, eikä multa edes kysytty papereita vaikka sitä ihan intona odotin! Nykyään jos kysytään papereita niin katsoo muutaman kerran myyjää epäuskoisena ja kaivaa ajokortin esiin hieman hämillään -noin ei tosin ole käynyt aikoihin! Mutta 28 on silti nuori, ainakin omasta mielestäni, mulla on edelleen 2vuotta aikaa siihen "maagiseen" kolmeenkymppiin. Tämähän tarkottaa myös elämäntapamuutoksen aikaa... vielä kaksi vuotta aikaa siihen, kun pitäisi olla elämänsä kunnossa. Ei paha, kahdessa vuodessa ehtii tapahtumaan vaikka mitä, vaikka vähän hitaammallakin tahdilla!

Mitä sitten olen saavuttanut elämässäni? Aika paljon, loppujen lopuksi... monta koulua on käyty ja kolme eri ammattia hankittu, naimisiin on menty ja lapsetkin hankittu... siinähän ne tärkeimmät. Enää haaveissa on oma koti ja hyvä työpaikka... eli toimeentulo ja se mieluisin, rakas paikka olla. Tästä pienen aasinsillan kautta päästäänkin tähän työ-aiheeseen... olen tässä pikkuhiljaa etsinyt töitä ja hakenutkin muutamaan paikkaan. Noh, eilen sitten sain puhelun ihan puun takaa... mun vanha opettaja oli suositellut mua yhteen työhön, josta sitten soitettiin, että haluaisitko tulla. Kyseiseen työhön en siis ole hakenut enkä mitään... tässä on nyt kuumeiset pähkäilyt meneillään, että mitä tämän kanssa tehdään... mutta kovasti vaaka kallistuu siihen suntaan, että minä lähden töihin. Ja työthän siis alkaisi 2.5 eli vajaan 2viikon kuluttua!!! Kyseessä olisi syyskuun loppuun asti kestävä pesti, mutta se parantaisi meidän perheen toimeentuloa niin huimasti, että taidan tarttua haasteeseen. Tämä kaikki on edennyt niin vauhdilla etten oikein itsekään usko asiaa... ja vähän on epäileväinen olotila, osaankohan minä enää mitään? Mutta kyllähän se kaikki varmasti palautuu mieleen, kunhan työntouhuun pääsee.

Mutta nyt lähden nauttimaan tämän synttäripäivän auringosta... iltasella sitten palkitsen itseni huisilla zumba-bileillä! :D