aletaan olemaan, pikkuhiljaa.

Isommalla lapsukaisella olikin angiina ja pienemmällä punotti korva siihen malliin, et tulehdusta olis alkanut pukkamaan... molemmat saivat siis viikko sitten antibiootit ja nyt näyttää jo hyvältä. Molemmat alkaa olemaan ihan omanlaisiaan pikku veijareita.... vaikkakin vielä väsyneitä, varmaan lääkkeidenkin vaikutuksesta.

Itselläni (Tea) nenä vielä hieman tukkoilee ja ääni katoilee toisinaan, mutta muuten olo on kun uudesti syntynyt. Ja isäntä ei ikinä edes kipeäksi tullut, sillä tuntuis olevan ihan huippu vastustuskyky, kadehdittavaa! Enpä tosin minäkään muista koska viimeksi olisin ollut näin flunssanen ja ihan kuumeessakin, varmaan joskus aikana ennen lapsia, eli yli neljä vuotta sitten! Noh, mutta tällä viikolla kuitenkin aletaan palailemaan ruotuun liikuntojen suhteen. Itse alottelen sillai kevyesti ja isäntä meinaa ottaa juoksemisen taas asiakseen.

Kevätkin jo ihanasti antaa merkkejä itsestään! Mua alkaa harmittaa ihmisten russutus siitä, että talvi on kestänyt jo liian kauan ja että ei se kasä taida koskaan tulla! Hei kamoon, nyt on Maaliskuu! Kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee, ihan niinkun joka vuosi! Itsestäni on ihan turha hermoilla tollasta asiaa, kun kaiken aikaa valostuu ja lumet sulaa, ei se sentti lisälunta tuhoa kevään tuloa yhtään! Sitäpaitsi, jos nyt olisi jo kesä niin ihan kohta sitten alkaisi syksy ja talvi, joten eikös ole paljon kivempi hieman odotella? Ja jos ei ole vielä tottunut Suomen sääoloihin niin kannattaa sitten varmaan muuttaa jonnekin muualle russuttamaan, sanon minä! ;D

Mutta intoa ja motivaatiota pullollaan uuteen viikkoon! :)