Tea:

Eli meidän perheen kahden viikon loma on takana, tänään meidän iskä lähtee illaksi töihin ja alottaa 19 päivän työputken... Kiva!

Täytyy vaan sanoa että kyllä oli henkisesti niin rankka loma, että nyt olisi ihan oikean loman tarpeessa... Eli se, että Tonin isoisä nukkui ikiuneen ei todellakaan riittänyt vaan viime tiistaina tuli Helsingistä tieto, että siellä asuva isoveljeni oli joutunut sairaalaan... päästä, kallon alta oli löytynyt aneurysma, joka vuosi ja hänelle tehtiin iso leikkaus keskiviikkona! Veli oli onneksi mennyt ajoissa lääkäriin ja sai ajoissa hoitoa, leikkaus meni oikein hyvin ja nyt hän on osastolla kuntoutumassa, komean leikkaushaavan kera (äiti laski että siinä olisi 33 tai 34 hakasta). Tiistaina siis kiidettiin toisen isoveljeni ja äitini kanssa Töölön sairaalaan häntä katsomaan ja jouduttiin sitten tulemaan silloin illalla vielä takaisin kotiin... veljeni ja äitini sitten palasi heti keskiviikkona Helsinkiin ja meidän perhe meni sitten perjantaina perässä... eilen kotiuduttiin sitten siltä reissulta. Tämä viikko menee vielä hieman sumussa ja humussa, jonain päivänä meinasin ajella Töölöön katsomaan veikkaa, mutta en vielä tiedä minä päivänä. Nyt veljen tila on kuitenkin olosuhteisiin nähden loistava ja jos kaikki menee putkeen niin hän saattaa päästä jo loppuviikosta kotiin kuntoutumaan, eli sillonhan hän tulee tänne meidän hoivattavaksi... joko veljeni, meidän tai äidin luokse.

Mutta siinähän ei ollut kaikki huonot uutiset, vielä kolmaskin henkilö lähisuvusta oli joutunut viettämään yön sairaalassa kun oli mennyt tulppa sydämen läpi muutamia viikkoja sitten... hän syö rytmihäiriöihin lääkettä sitten lopun elämäänsä... Mutta muuten tämä henkilö voi tällä hetkellä hyvin, onneksi!

Nyt tosiaankin täytyy sanoa, että voisi nämä huonot uutiset alkaa riittämään meidän perheelle... joku voisi kertoa hyviäkin uutisia välillä, jookos... saahan tässä kohtaa jo toivoa parempia aikoja tulevaksi?

Noh, oma olo on tosiaan ollut sitten tämän mukainen... syöty on todella huonosti, nukuttu ehkä vielä huonommin ja liikuttu liian vähän... torstaina kävin purkamassa kaiken kiukun salille kahvakuulaan ja infrapunasaunaan ja tämä setti rentouttikin mukavasti..torstaina alkoi myös mun painonhallinta-ryhmä jossa kävin, vaikka mieli ei ehkä paras mahdollinen ollutkaan. Tänään aamulla sitten peloissani astuin vaa'alle, mutta sehän näytti ihan mukavia tuloksia, painoa oli tippunut hieman, vaikka oletinkin että viikonlopun syömiset olisi johdattaneet käyrän nousuun... ehkä tämä stressi kuluttaa sitten syömisten edestä!

Kaikki nämä vastoinkäymiset on kuitenkin saanut mut herämään todellisuuteen siitä kuinka tärkeä oma hyvinvointi kuitenkin on... kun täysin terveillekin ihmisille voi käydä näköjään ihan mitä vain niin miksei sitten minulle, ylipainoiselle huonoilla elämäntavoilla elävälle ihmiselle??? Tästä olenkin jotenkin saanut uutta puhtia elämänmuutokseen... pakkohan tässä on saada itsensä kuntoon ettei mahdollisesti joudu joskus miettimään, että mitä jos olisin elänyt elämäni terveellisemmin... Kaikkea se ihmisen mieli miettii kohdatessaan rankkoja aikoja...