Tää viikko on mennyt ihan hujahtamalla... ja siis toukokuukin on hujahtanut ihan todella äkkiä ohitse! Nyt on jo kuukausi takana mun PT:n kanssa treenailuja ja olo on mitä mahtavin. Virallisestihan mie olen nyt vasta kolme viikkoa tehny tätä uutta saliohjelmaa, mutta silti musta tuntuu, että edistystä on tapahtunut. Ainakin painoja on saanut jo lisäillä muutamissa liikkeissä ja tekniikka tuntuu kaikissa vaan paranevan kaiken aikaa. Jopa askelkyykyt ovat alkaneet koukuttaa mua... tosin niihinhän mulla on aina ollut se viha-rakkaussuhde, koska tiedän niiden tekevän ihmeitä mut onhan ne silti aika kamalia tehdä... täytyy vaan pitää mielessä niitä tehdessä ne kiinteämmät reidet ja pakarat ni johan irtoaa! Suurin edistys varmaan on tapahtunut mun pään sisällä, kun olen vihdoin ja viimein tajunnut sen, että se salilla puurtaminen ei olekkaan niin tylsää ja ikävää. Varmasti suurin tekijä tähän oivallukseen on tää ihana ohjelma mitä nyt teen, mutta myös se vaikuttaa, että niitä tuloksia huomaa jo lyhyessäkin ajassa. Enää en väännä salilla niitä 20toiston sarjoja pienemmillä painoilla, vaan vedän kunnolla sellasilla painoilla, millä just jaksaa sen 12 toistoa, askelkyykyissä 15 ja hyvää huomenta liikkeessä 8. Niin ja juokseminenkin edistyy, hitaasti, lähes tappavan hitaasti, mutta nyt mennään alkulämmittelyssä juosten jo 6-7minuuttia muutaman viikon takaisen viiden sijaan! ;)

Mutta paino ei tipu... ja eihän se haittaa, kun kiinteytymistä tapahtuu... Mutta edelleenkin päätä nostaa se vanha minä, jonka mielestä tämän kokoisesta naisesta pitäis läskin sulaa ensin pois niin, että paino tippuisi. Näinhän se ei todellisuudessa tapahdu, mutta on mun silti vaikea sulattaa sitä asiaa et paino ei tipu... ja ihan vaan siksi, että kyllähän minä painan niin paljon ettei mun lopullinen paino voi olla näin paljon, vaikka se lihakseksi muuttuisikin! Kyllähän nyt lihaksikkaatkin naiset painaa sellasta 60-70kiloa, joten paino ALAS N.Y.T! En tiedä ymmärsittekö mitä ajan takaa tällä, kun selitys ei ehkä ollut selvin mahdollinen.

Viime aikoina on myös alkanut särähtää korvaan nämä lehtien kirjoittelut siitä kuinka julkkikset saavuttavat lasten saannin jälkeen unelmamitat muutamassa kuukaudessa. Siis eihän se tietenkään ole multa pois jos Beyoncé tai Vickan ovat kuosissa muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, enemmänkin mua ihmetyttää se miksi siitä tehdään niin suuri numero mediassa. Ihan kun se nyt olisi kaikille joku ihanne, että hoitaja katselee lapsen perään kun äiskä treenailee ja tekee töitä. Mulla ainakaan ei ole mahdollisuutta siihen, enkä kyllä tiedä tahtoisinko edes sitä. Myönnän kyllä, että esim. kerta viikossa olisi ihana saada lapset aamupäiväksi hoitoon, että pääsisi itse salille tekemään treenin, mutta tästäkin haaveilen lähinnä siksi, että voisimme sitten illalla viettää koko perheen kesken yhdessä aikaa, kun jonkun ei tarvitsisi olla salilla tai lenkillä tms. Ja toisaalta taas, moni muukin äiti on kuosissa noin nopeasti, mikäli ei ole kerryttänyt raskausaikana kiloja tai omaa muuten vaan hyvin palautuvan kropan.

Joo, ja sitten taas tässä kesän kynnyksellä on kirjoiteltu tästä kesäkunnosta ja sen saavuttamisesta... tähän samaan kategoriaan voitais vetää nää kaikki ihmekuurit. En minä sitä sano etteikö joku kuuri sopisi jollekulle, mutta kyllähän se niin on, että mikäli meinaa ihmelaihtua ihmekuurilla niin kyllähän se vaatii sen kuurin jälkeenkin töitä eikä sitä, että sitten voi palata niihin vanhoihin tottumuksiin kun on pari kiloa karissut. Ja tuo kesäkunto on musta aina ollut hauska juttu, kun jos on läpi vuoden tämänmoinen valas, niinkun esimerkiksi minä, niin eihän yksi kuukauden kuuri muuta sitä tosiasiaa että sitten olisin solakka ja ruskettunut beibe. Kyllähän sillä lähtötilanteellakin on paljon vaikutusta siihen oletko kesällä rannalla bikinikunnossa vaiko et.

Tällä viikolla on tehnyt mieli suklaata... ihan rehellistä suklaata siis... ja mansikoita... herneitä... ja vähän vaniljajäätelöä... pitäisköhän joku päivä oikein repästä ja tehdä edellä mainituista joku mättö? Tosin, että sitten kun sen teen ni ei ehkä enää teekkään mieli... tässäkin asiassa on edetty viimisten viikkojen aikana.. makea on taas makeaa, eli sitä suklaata ei enää voi syödä levyllistä kerralla kun se tuntuu jo liian makealta... HYVÄ MIE! :D Ja kesä ja kärpäset... prkl! Sekin vielä, kaiken aikaa on kuuma ja ällöä ja itikat pistelee ja kauhulla katsellaan kun ampiainen lähestyy ja jos se sattuu pistämään ni sitten vedetään kyypakkausta naamaan ja toivotaan ettei mikään paikka turpoa ettei tartte sairaalaan lähteä. Mie niin tahtoisin tuon allekrian pois! Niin ja sellasen kropan, että voisin pitää shorteja, tiiättekö sellaisia ihania ja vähän lyhyempiä, ilman niitä iänikuisia legginsejä... eli paljon treeniä, rusketus purkista, ihmeparantuminen mustelmista ja alkavista suonikohjuista... mitäs vielä vaadittais et tää olis kesäkunnossa? Noh, ehkä sitten vuoden päästä... ;) Ai niin, mut enhän mie havittele kesäkuntoa, vaan ympäsi vuoden kestävää kuntoa...

-Tea-