Liikunta on nyt jo ihan normaali osa viikkoani, siltikin pidän sen ylöskirjaamisesta ihan seurantamielessä... ja tietenkin se myös motivoi liikkumaan lisää kun joinain viikkoina huomaa ettei ole liikkunut niin paljon kun normaalisti. Mulle rakas laji on aina ollut tuo tanssi, aloitin sen 12vuotiaana ja olen joskus ihmetellyt että kohta 15vuotta tanssineena luulisi sen kropassa näkyvän, mutta ei mun kohdalla. Kait se jonkinlaisia lihaksia on tuonne makkaroiden alle kerryttänyt, mutta ei niitä ole ihan vähään aikaan näkynyt. Olen siis tanssinut street/HipHoppia ja nykytanssia pääsääntöisesti, Streettiä pidempään ja se jos mikä on aina ollut mulle sellanen henkireikä, että saa pään tyhjennettyä täysin. Toisinaan tanssi myös tuo stressiä kun oma koreografia ei edisty tai joku tanssin kohta junnaa päässä... öisinkin! Mutta silti se on aina ollut se mun "juttu"... ehdin jo kilojen kartuttua miettiä etten enää osaa yhtään mitään ja pistinkin nyt syksyksi tanssit omia tunteja lukuunottamatta jäihin, en halua näyttää siltä kuin en pystyisi kilojeni takia siihen mihin taidot riittäisi... syksy on ollut hyvä muiden treenien suhteen, mutta jotain on puuttunut! Noh, ensi keskiviikkona sitten palaan kuviohin ja menen jälleen itsekin tanssitunnille, muodostelma HipHoppia, jotain mitä en ole aiemmin kokeillut, mutta jossa mulla on jo jonkunlainen pohja kuitenkin... vieläkään en ole varma haluanko keväällä osallistua näytökseen, mutta sen näkee sitten kun sen aika tulee, tosin voi olla että mun on pakko osallistua, kun tuossa muodostelmassa on kuitenkin melko tarkkaan katsottu mitä kukin missäkin kohtaa tekee!

Kummasti itsetuntoa nosti myös se kun noin viikko sitten zumban jälkeen eräs vanhempi rouvashenkilö puki kanssani yhtäaikaa kenkiä jalkaan ja kehaisi mua... olin kuulemma ilo silmälle kun tanssin niin kauniisti ja liikkeestäni kuulemma näkee että olen harrastanut tanssia! Kyllä oli naama kun Naantalin aurinko sen jälkeen tällä tytöllä ja mielettömän hyvä mieli. Myös tästä syystä aloin ajattelemaan että ehkä se Valas sittenkin osaa tanssia! :D

Ja tästä pääsimmekin mukavasti toiseen mukavaan lajiin eli siihen zumbaan... siellä vaan on niin mukava hetkuttaa ja ketkuttaa! Meillä salilla vielä tunneilla käy sellaisia minun kaltaisia naisia, eli normaaleja, jokainen oman kokoisiaan ihmisiä, siellä ei siis kukaan katsele miltä joku muu näyttää (paitsi ilmeisesti joku kuitenkin kun olin niin ollut ilo silmälle...). Mutta siis sinne on aina hyvä mennä, kuin menisi omiensa joukkoon! En myöskään ajattele zumbaa varsinaisesti tanssina, sillä minulle tanssi on jotain muuta, se on koreografiaa, tarinaa jota treenataan ja esitetään, zumbassa käydään enemmänkin kohottamassa kuntoa ja pitämässä hauskaa. Tai näin ainakin minä teen!

Kolmas miellyttävä laji on HotBodyJooga jonka löysin likipitäen tasan vuosi sitten, raskausaikana selän hyvinvointia ajatellen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja vuoden tunneilla käytyäni voin kertoa että tehoaa! Notkeutta on tullut huimasti lisää, voimaa on tehdä liikkeitä aivan eri tavalla ja se rentoutunut, lämmin, kaikkensa antanut tunne jokaisen tunnin jälkeen, se on IHANAA! Alkuun rauhoittuminen oli toisinaan hankalaa, mutta nyt se alkaa jo sujumaan ja liikkeiden tekeminen hengityksen tahtiinkin alkaa jo onnistua. Ja voin vielä lisätä että oikean hengitystekniikan hyödyntäminen synnytyksessäkin toimi... ;)

Näiden lisäksi lenkkeily, kävely-sellainen on mieleeni... sauvoilla tai ilman. Juoksu rasitti syyskesällä polviani niin kovasti, että jouduin olemaan useamman viikon poissa varsinaisista urheilukuvioista, joten siksi en sitä ainakaan toistaiseksi yritä (tän ruhon painon syytähän se on). Mutta raitis ilmahan nyt vaan on aina hyväksi, joten tätä lenkkeilyä tuskin tarvitsee tämän enempää selitellä.

Olen myös kiinnostunut BodyJam sekä BodyAttack tunneista, joita olenkin päättänyt koettaa sitten tietyn kilomäärän saavutettuani, nyt en tunneille halua mennä kuolemaan ja katkomaan jalkojani liian suuren rasituksen takia... ensin siis hieman lisää painoa pois noilla muilla keinoilla ja sitten tulee kuvioon nämä! Jam-tunnilla ehdin käymään kerran ennen raskautta ja se vaikutti todella ihanalta, piti vaan lopettaa se heti kättelyssä kun raskaus eteni tarpeeksi pitkälle. Ja tuota attackia monet vertaavat 10km juoksuksi, joten en ihan vielä sinne uskaltaudu! Näiden lisäksi aikataulullisista (salin aikataulut ja mun aikataulut ei aina kohtaa toisiaan) syistä palailen myös Fitness Pilateksen pariin, jota olen jo ennen raskautta ehtinyt harrastaa.

Mutta pyrin kaikkia lajeja tekemään ainakin sen kerran viikossa ja siitä kertyy nyt tulevaisuudessa, eli ensi viikosta lähtien, mun kohdalla jo sellainen kuutisen tuntia liikuntaa... aika tiukkaahan tää aikatauluttaminen lapsiperheessä, jossa mun lisäksi myös mies tahtoo liikkua tekee, mutta kyllä siitä selvitään, on ainakin tähän mennessä selvitty ihan mainiosti! Ja kyllä tuo liikunta tekee vaan niin hyvää, että nykyisin olen valmis asettamaan sen elämässäni tärkeysjärjestyksessä aika kärkeen, heti perheen jälkeen, onhan siinä kyse minusta ja minun hyvinvoinnistani! :)