Tea se tässä taasen kirjottelee, pitkästä aikaa!

Viimiset viikot on menny niin ja näin, motivaatio hukassa ja elämää etsiessä. Meidän perheessä on sairasteltu, oltu väsyneitä valvomisesta, laiskoteltu ja etsitty sitä rauhaa ja rakkautta. Elämä tuo kaiken näköisiä kompastuskiviä eteemme ja niiden aikana tuntuu, että kaikki muu on yhdentekevää, kunhan perhe on ja pysyy... mitään vakavaa ei ole sattunut, mutta olemme tarvineet hetken aikaa perheelle ja omalle elämällemme. Selityksiä selityksiä... mutta loppujen lopuksi pitää muistaa, että tämä on meidän loppuelämää varten koko homma ja loppuelämässä varmasti tulee joskus hetkiä, päiviä ja jopa viikkoja joiden aikana ei ehdi/halua/pysty toimimaan kuten terveelliset ja hyvät elämäntavat sanelisivat, sellaista se elämä vain on... mutta pohjalta on vain yksi tie ja se vie ylöspäin!

Tällä viikolla meillä on sitten se palautus arkeen ja normiin olotilaan meneillään... hitaasti, mutta varmasti täältä taas tullaan. Voimat on nyt keräilty ja eteenpäin on suunta. Se jos mikä on varmaa, että viimeiset viikot on voimauttanut koko perhettä ja tuonut sekä mulle että Tonille uutta uskoa ja jaksamista tätäkin "projektia" varten. Joten nyt kun juna on taas saatu raiteilleen niin ei muuta kun pökköä pesään ja liikkeelle! :)

Mukavaa alkanutta syksyviikkoa kaikille... polttakaa paljon kynttilöitä ja nauttikaa toisistanne! <3