Tea:

TYÖT alkaa maanantaina, VAPAAT vähenee, STRESSI on jostain syystä kova, MIELIALA vaihtelee, TOIMEENTULO kasvaa, ELÄMÄNTILANNE muuttuu täysin, MIES jää kesälomalle, POJILLE on haettu tarhapaikkaa, ASIAT on jotakuinkin mallillaan, TYÖSOPIMUS on allekirjoitettu eilen, KAIKEN pitäisi olla kunnossa.

Ja kaikkihan onkin kunnossa... oma pää vain tekee tepposet... Onko työ nyt sellaista mitä haluan tehdä? Mites työkaverit? Sopeudunko sinne miten? Kaikki ihan varmasti sellaisia kysymyksiä mitkä pyörii kaikkien uuteen työhön menevien päässä, jotenkin vaan itse kun on niin stressiherkkä ja tällänen pohtija-pähkäilijä niin tuntuu et oma mieli suurentaa näitä juttuja ihan liikaa. Kyllähän minä tiedän, että ensi viikon jälkeen homma helpottaa, kun alkaa oppimaan hommansa ja tietämään paikat sekä tutustumaan työkavereihin jne... pitäisi vaan unohtaa tää miettiminen ja asioiden pyörittely ja antaa kaiken mennä omalla painollaan, sekä nauttia viimeisistä vapaapäivistä.

Oman osansa tähän tietysti tuo tää epävarmuus omasta itsestäni. Mietin jo eilen, että mitenkähän muhun suhtaudutaan kun olen näin iso ja lihava... ja mitä jos en osaa kaikkea heti... ihan kun mun pitäis osatakkaan kun menen uuteen työhön, mutta vähän pitäis kuitenkin... Niin ja sit tää et kun näytän tältä, valaalta! Mitähän kaikki musta ajattelee, tällänen possu!!! No, ehkä mun täytyy vaan taas kaivaa esiin se lihavat on lepposia- asenne eli olla mukava ja hoitaa homma huumorilla kotiin... tai en tiiä...

Kaiken lisäksi oman osansa tähän mielialaan tuo päällänsä olevat menkat! Mitkä on muuten nykyään maailman ihanimmat! Kierukan laiton jälkeen vuoto on sellasta et sen just ja just huomaa ja kaikki kivut on kadonnut, ainut mistä huomaa, että ne on tulossa/päällänsä on mieliala ja se turvotus alavatsassa, mikä sitten puolestaan on ihan hurjaa, mutta noi muut hyvät puolet kumoaa senkin ikävyyden.

Paino oli taas kivunnut ylöspäin, 400g kahdessa viikossa. Tiedän, että voi olla turvotuksesta johtuvaa, mutta sillä en tätä nyt puolustele. Paino on kuitenkin 1,4kg ylempänä kun parhaimmillaan on tänä keväänä ollut ja kyllä se on ihan omaa syytä! Syönyt olen ihan miten sattuu ja liikuntakin on jotenkin tökkinyt viimesten parin viikon aikana. Tietenkin tanssinäytös vei hieman enemmän aikaani, mutta joku stoppi liikunnoille muutenkin on tullut! Varmasti tämä muuttuva elämäntilanne vaikuttaa asiaan ja tiedän, että mun kannattais olla lempeämpi itseäni kohtaan, mutta kun en osaa. Kaiken tän keskellä kuitenkin mietin, että paras stressin lievittäjä olis joku hikijumppa tai kunnon lenkki ulkoilmassa... siltikin en saa peppuani ylös takapihalta, siellä kun on niin ihana kuopsuttaa kukkapenkkejä tai vaikka ihan vaan olla lasten kanssa ja pelailla palloa... niin tai ihan sitten vaan olla ja lueskella, mitä olen muuten harrastanut ihan mielettömästi kun sen lukukärpäsen piston taas sain!

Noh, mutta ehkä tämä kaikki tästä, kunhan uusi elämänrytmi alkaa hahmottua ja muutenkin muuttuva arki alkaa rullaamaan, nyt mennään näillä mitä on annettu... vaikkakin kyllä tässä taitais joku hieman potkua persiille kaivata! ;D

Hyvää vappua kaikille!