Olemme yrittäneet palailla ruotuun... hivenen huonoin tuloksin!

Tonilla on joku motivaatio-kato juoksemisen suhteen ja itselläni tää flunssa edelleen jaksaa vaivata. Olen käynyt tällä viikolla pitämässä tanssitunnit maanantaina ja eilen kävin muodostelman tanssitunnilla kun en halunnut olla kahta viikkoa putkeen pois, sieltä kun tippuu samantien kärryiltä! Eilenkin hikoilin kuin pikkuinen possu ja ääni meinasi lähteä sekä hengästyin saman tien kun vähän jotain tein, eli kunnossa ei siis vieläkään olla! Ja kaiken lisäksi poskiontelot on ruvennu pakottelemaan, joten saapa nähdä näinkö sitä kuitenkin joutuu itsensäkin terkkarille raahaamaan... toivotaan nyt kuitenkin ettei!

Jotain hyvää tässä sairastelussa kuitenkin on ollut... olen taas oppinut ottamaan rauhallisemmin! Tottakai kroppa huutaa jo treenaamaan, mutta pää on rauhallisempi. Nyt tiedän, että voin antaa itselleni rauhallisiakin hetkiä, eikä minun tarvitse kaiken aikaa suorittaa. Jos jonain päivänä en pääse treenaamaan niin fine, sit en pääse, menen seuraavana päivänä! Joskus on hyvä näköjään vähän hidastaa, että oppii arvostamaan sitä mitä omistaa. Olen parin viimeisen viikon aikana alkanut nauttimaan taas elämästä ja kaikki ajatukset ja teot ei pyöri pelkän ruuan ja treenaamisen ympärillä, elämässä kun on niin paljon muutakin! Tämä rennompi asenne on ollut tämän sairastelun paras anti, joskin muuta hyvää tässä ei ole ollutkaan! Niin noh, onhan tietysti se, että olen taas alkanut lukemaan... muutama suosikki-kirja hyllystä on taas kahlattu läpi ja nyt on kirjastosta lainassa Sofi Oksasen Puhdistus, ihanaa löytää oma rakas harrastus uudestaan!

Mutta nyt rennommin ottein viikon loppua kohti! :) Ja aurinkokin paistaa, sieltä se kevät saapuu!