Tea: Arki on vienyt mennessään... painotouhuilu on jäänyt hivenen taka-alalle! Töissä on mukavaa, viihdyn tosissaankin hyvin ja tykkään työstäni! On mukava kuulua johonkin ja nähdä aikuisia ihmisiä. Samalla tunnen suuren suurta syyllisyyttä, kun vauva joutuu menemään kahden viikon päästä tarhaan... Mutta tämä valinta on tehty ja ollaan kuitenkin kaikki tyytyväisiä ja onnellisia meidän päätöksestä! Mutta tosiaankin pari viikkoa on mennyt ihan siivillä totutellessa uuteen arkeen ja kohta kun tähän alkaa tottumaan niin isäntä lähtee töihin ja sitten taas totutellaan uuteen  arkeen, siihen mitä tämä elämä tulee olemaan!  Painoa olen seuraillut sen verran, että ei se ole hirveästi mihinkään liikkunut, ei noussut muttei laskenutkaan! Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni liikunnan suhteen ja päästä taas makeasta eroon... tiedän, että näin pitäisi tehdä, mutta jotenkin nyt tuntuu, että kaikki energia kuluu töihin totutteluun sekä poikien kanssa halailuun, sekä äitillä että lapsilla ehtii päivisin tulemaan kova ikävä ja näitä "oireita" hoidetaan iltaisin halimalla ja kainalossa oleillen. Kunhan tämä arki alkaa tästä sujumaan ja menemään rutiinilla niin sitten kerään energiat siihen, että vielä jonakin päivänä olen hoikempi kuin nyt! Vihaan minä edelleenkin näitä kaikkia makkaroita ja olen niin vihanen itselleni siitä miten olen päästänyt itseni tähän kuntoon... peräänkuulutan nyt motivaatiota ja itsekuria, molemmat tuntuisivat olevan kateissa ja siltikin haluaisin vain laihtua ja nopeasti!!!

Ai niin ja ONNEA SUOMI!!!!!!!!!!!! KIITOS LEIJONAT!!!!!!!!!!POIKA ON TAAS KOTONA!!!!!!!!!!!!!!!!!!