Jotkut asiat pistävät miettimään... joskus se on hyväksi, toisinaan niitä asioita miettii liikaakin. Oman pään on vaikea pysyä asioissa mukana... kun peilistä edelleen katsoo se reilun kokoinen ihminen ja kun vastassa on edelleenkin samanlaiset ajatukset itsestä kuin joskus 2vuotta sitten. Mistä se itsetunnon katoaminen johtuu? Minne se itsevarma, elämänhaluinen ja iloinen ihminen hävisi? Luovutinko itseni suhteen? Luovuinko kaikista haaveistani? Kuinka ajauduin tähän tilanteeseen?
Olenko itse itseni ainut este? Olenko syytellyt koko ikäni muita tästä, vaikka vain itse voin tehdä itselleni jotain? Ja mikäli voin itselleni jotain, miksen ole aiemmin tehnyt sitä?

Kysymyksiä on paljon... niin paljon etten oikeastaan tiedä löydänkö niihin ikinä vastausta. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta haluaisin löytää näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaukset. Mutta missä vaiheessa myönnän kaiken itselleni vai olenko alkanut jo myöntämään? Olnko sittenkin kulunen kahden vuoden aikana saavuttanut jo paljon. Tiedän toki, että olen, mutta milloin pystyn myöntämään sen itselleni? Ja milloin pystyn ajatella itseäni normaalina ihmisenä, enkä vain kasana ihraa? Milloin pystyn myöntämään itselleni näyttäväni ihan hyvältä tai milloin pystyn myöntämään etten ole se sama laiskimus kuin 2vuotta sitten? Milloin tarpeeksi on minulle tarpeeksi? Ja milloin tapahtuu se itsetunnon nouseminen, mistä niin moni muu laihduttanut puhuu?

-Tea-