Väsymys on nykyään läsnä. En tiedä miksi. Tuntuu kuin en nukkuisi kunnolla syvää unta, vaikka määrällisesti nukkuisinkin riittävästi. Väsyneenä sitten tekee huonoja valintoja. Haaveilen usein aamulenkistä, mikä herättäisi mut kunnolla uuteen päivään. Arkena tämä tulisi tehdä viideltä aamulla, joten siihen ei musta ole... ja viikonloppuisin on mukava joko itse nukkua tai antaa toisen aikuisen nukkua, meidän nuorimmainen lapsi kun herää päivästä huolimatta siinä kuuden aikaan. Olisi kuitenkin mukava tehdä tälläisestä aamulenkistä tapa, aloittaa aamu vetämällä lenkkivermeet päälle, hyvää musaa korviin ja oma yksinäinen rauha ihan omien ajatusten kanssa. Kait siitä hyötyisi koko perhe, jos äiti olisi edes yhtenä aamuna jotakin muuta kun silmät ristissä kulkeva haamu.

Ja sitten se väsymyksen ikävin puoli... liian helppo vetää ihan riman alta noi syömiset. Siis lapset syövät meillä ihan normaalisti, tottakai. Mutta itse saatan vetää jo ruokaa laittaessa nassuun ihan mitä sattuu tai sitten nopeesti vaan kaivaa kaapista rahkaa naamariin. Olen myös yrittänyt pitää kaapissa minitomaatteja ja viinirypäleitä, mitä voin sitten napostella kun sellanen hetki iskee. Onneksi meillä ei ole tapana pitää mitään karkki tms varastoja, koska sillonhan mie olisin aivan valtava.

Ja sitten, että mitä on mun huonosti syöminen? Kun siis arkisin vielä pystynkin pitämään itseni kurissa ja hallitsemaan tilanteen jotenkuten. Ja niinkun jo sanoin, ni napostelut on lähinnä jotain ihan terveellistä. Mutta mites viikonloput? Sillon on ihan mahdotonta pitää itseään aisoissa. Enkä tajua miksi? Enkä edes tajua miten sen teen? Viikonloput vaan pitäis saada hallintaan. Ja tässä onkin yksi niistä asioista joihin meinaan nyt kiinnittää oikeasti huomiota. Tää tyttö kun vaan on vähän liian perso makealle, valitettavasti. Ja se kun on sellanen kaikki tai ei mitään ajattelu. Se on joko jätettävä suklaalevy kauppaan tai sitten syön sen kaiken ja heti. Tää on ollut ongelmana jo niin monta vuotta, että vaatii oikeasti pidemmän ajan opettelua, että tästä tavasta päästään.

Viikonloppujen syöminen on yksi asia minkä meinaan tämän vuoden aikana hoitaa. Toinen asia mihin olen alkanut kiinnittää huomiota on venyttely. Kun musta on tullut kankea kun rautakanki, vaikka olen aina ollut tosi taipuisa. Nyt sitten tavotteena on se, että kyllä se spagaatti tulee vielä jonain päivänä tehtyä, samalla tavoin kuin joskus muutama vuosi sitten. Kolmas asia, mitä olen meinannut tehdä on tuo juoksemisen opettelu. Siinä onkin sarkaa pitkäksi aikaa... mulla kun on sellanen viha-rakkaus-suhde kyseistä lajia kohtaan. Musta olis aivan ihana osata ja pystyä juosta, mutta sitten vihaan sitä kuitenkin, kun en osaa enkä pysty. Nyt olen meinannut pikkuhiljaa opetella ja vaikka minuutti kerrallaan lisätä juokua niin, että ensimmäinen tavoita olisi 30minuuttia yhtäjaksoista juoksua. Meinaan alottaa tän salilla ja juoksumatolla, että opppisin oikeasti juoksemaan ja oikealla tasaisella vauhdilla. Nyt ei enää puutu kuin se ensimmäinen kerta... pelkään vaan sitä ihan hurjasti, kun näen itseni solmussa viereisessä seinässä, tiputtuani siltä juoksumatolta... ;)

Nyt hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille... tää painuu syömään vähän suklaata... HUOH!

-Tea-