...Vettä... Loskaista ja märkää on... mutta sehän tietää kevättä! Vaikka pidänkin (siis Tea) talvesta ja lumesta niin onhan se ihana kun aurinko paistaa ja kevään merkit ilmestyy kuvaan. Etenkin lisääntyvästä valon määrästä pidän... vaikkakin meidän vauva(reilu9kk) on päättänyt että kello puoli kuusi on ihan kiva aika herätä kun on jo valoisaa!!! Ja kohtahan minäkin uskallan kaivaa fillarin talviteloilta...

Olen viime aikoina kärsinyt unettomuudesta... siis aivan totaalisesta nukkumattomuudesta ja sen kautta sitten uupumuksesta ja huonosta tuulesta. Inhottavaa! Yöt valvoo ja aamulla on kun nukkuneen rukous ja päivä pitäis jaksaa poikien kanssa... olen yrittänyt ulkoilla ja liikkuakin ihan mukavasti, että josko se koko kropan väymys helpottaisi tilannetta, ruokailujakin olen säännnöllistänyt ihan tästä syystä, josko kroppa oikeasti pitäisi itse itsestään huolen. Muutaman viikon päästä meillä on neuvolan lääkärille aika ja meinasin siellä ottaa puheeksi asian... siis että nyt ei äiti oikein jaksa, kun äiti ei oikein nuku! Terveyskeskukseen jo soittelin ja yritin päästä lääkärin juttusille niin mulle vaan kommentoitiin että huhtikuussa on seuraava aika ja sinne on niin pitkä aika että aikaa ei anneta mulle... Olin niin puulla päähän lyöty, että totesin vain "kiva, kiitos." ja suljin puhelimen. Että täytynee sitten vielä valvoa ja toivoa, että tämä tästä helpottaa. Ja koska olen väsynyt niin olen kärttyisä ja kaikki tuntuu vaikelta, stressaan kaikesta ja olen ihan pää jäässä kaiken aikaa... ja mikään näistä ei auta siihen unen saantiin... ja siinä se kierre sitten onkin! Toivotaan nyt kuitenkin, että tilanne tästä helpottuisi!

Onneksi tosiaan tuo aurinko paistaa tuolla ulkona, se helpottaa hieman oloa... oma mielikin on hivenen aurinkoisempi... paitsi sitten kun katsoo pesemättömiä ikkunoita ja toteaa, että enpäs jaksa noitakaan pestä! Mutta iltaisinkin kuudelta kun on vielä suht valoisaa niin vielä voi tehdä jotain, muutama viikko sitten kun samaan kellon aikaan tuntui että olisi jo yö... Tämä on se asia miksi pidän Suomessa asumisesta, vuodenajat ja kesän valoisuus ja juuri tämä hetki keväästä kun taas muistaa pikkuhiljaa sen, että meillähän osaa olla valoisaakin! Se valon lisääntyminen hämmentää joka vuosi, vaikka aina sen tietää tulevan. Inhottavahan tuolla on tällä hetkellä vaunuilla mennä... tai osassa paikkojahan on jo sulat tiet, KIvaKiva, mutta ne tiet mitkä ei ole sulat... oi, voi, sohjoa, liukasta, vettä ja jäätä... vaunut liikku sivuttain ja kaikin mahdollisin päin, mutta ei missään tapauksessa eteenpäin ja vieressä kävelevä neljä-vee hyppii jokaiseen lätäkköön niin, että äiskäkin on märkä... olenkin ajatellut lanseerata sellaiset kurahousut, mitkä näyttäis näin äidin päällä ihan normaaleilta housuilta, eikä siis kurahousuilta! ;D Ostaiskohan niitä kukaan???

Mutta nyt täytynee raahautua laittamaan koti kuntoon, hoitaa aamutoimet ja lähteä mieltä ylentävälle kävelylle kohti kauppaa ja maitoa... Mutta päivällä meidät sitten palkitaan uuniriisipuurolla! Ja paistaahan tuolla tuo ihmeellinen keltainen möllykkäkin, josko siitä sais voimia viedä tän päivän taas loppuun...