Taas on yksi viikko arkea eletty ja viikonloppu tulossa... viikonloppu onkin jälleen erilainen kun normaalisti... Toni tekee yövuoroja ja me poikien kanssa yritetän sitten aamuisin olla hiljalleen tai lähteä vaikka ulkoilemaan. Tiistaina multa (siis Tea) jäi spinni väliin kun oli pakko lähteä ostamaan poikasille vaatetusta, muuten olisivat kulkeneet pienissä tai suurissa syysvaatteissa tän viikon, eli lapsiperheen priorisointia taas mukamas... ja keskiviikon jooga tosiaan jäi väliin kun rymsteerattiin kotia. Eilinen zumba oli taas lämmin, mutta unohdin sykemittarini kotiin, kun kävästiin ennen tuntia anoppilassa enkä silloin tajunnut sitä mukaani pakata muiden salivermeiden sekaan. Alkaa pikkuhiljaa jo itseäänkin inhottamaan kun yksikään viikko ei mene urheilujen puolesta niin kuin haluaisi, mutta itsestänihän se on kiinni, kun keksin kaiken maailman muita touhuja. Mutta nyt pitäisi olla kaikki kunnossa syksyä varten, joten jos sitten keskittyisi omaan oloon.

Rakastan syksyjä, olen aina rakastanut. Mikään ei ole niin ihanaa kuin käpertyä teemukin kanssa sohvan nurkkaan villasukat jalassa ja lukea hyvää kirjaa tai lehteä... mikään ei myöskään ole niin ihanaa kuin pukea ensimmäistä kertaa villapusero päälle! Ja tämä syksy ei poikkea muista syksyistä kuin muutamalla tavalla... vihaan pukea villapuseroitani sillä ne kaikki näyttävät kamalalta päälläni!!! Niin, mutta sen sijalle olen saanut taas sen ihanan tunteen kun aamulla pistää nenänsä pihalle ja ilma on kirpeän raikas... tai jos pääsisi lenkille raikkaaseen ilmaan (ja mikäs mua estäisi muu kuin laiskuus!! Niin ja hivenen liian pienet ulkohousut)... yksi uusi asia on myös tullut rakastettavaan syksyyni, se tunne kun menet viileästä ilmasta salille, tunnet sen kuumuuden ja hikisyyden salissa ja tiedät että pian itselläsikin on hyvä olla. Ja kas kummaa pian huomaakin, että tunti on ohi ja olo mitä mahtavin. Siitä on ihana astua takaisin pimenevälle kadulle, raikkaaseen ilmaan ja lähteä kotiin suihkuun! Ahhh...

Eilen zumbassa pääsin, tahdoin ja lopulta jouduin siihen peilin kohdalle ja voi HERRAISÄSENTÄÄN! Kyllä läski on kamalan näköistä kun se liikkuu... mutta ehkä jonain päivänä kehtaan taas mennä siihen peilipaikalle, mutta en kyllä ihan vähään aikaan!!! Toisaalta se vain lisäsi mun liikuntaintoa, kun tosissaan näytin aivan kamalalta siellä hyllyessäni! Samoin nuo minun villapaidat ovat motivoineet kummasti, sillä olisi ihana pukea oma lempipaita päälle, mutta tänä talvena en sitä taida kehdata tehdä. Olen myös miettinyt sitä kuinka kriittinen olen itseäni kohtaan, sillä olen tehnyt tarkkailevaa tutkimustyötä ja moni vatsamakkaroita omaava nainen pitää farkkuja päällänsä ja sellaisia paitoja joista makkarat hieman näkyvät... niin ja ne naiset näyttävät hyviltä, itse tässä samassa tilanteessa en!!! Samoin monet pitävät vöitä vyötäron kohdalla ja se näyttää hyvltä, itse en koska näytän ihan berliininmakkaralta, sekin on sillai "kivasti" köytetty! Etsin yhtenä iltana itselleni motivaatio kuvat jääkaapin oveen ja ne kuvat ovat siis minä itse noin 5-6vuotta sitten... toisessa olen ystäväni kanssa Pariisissa Montmartren yksillä rappusilla ja toisessa kuvassa paikallisessa baarissa vasta rakastuneena...Näin jälkikäteen näytän molemmissa kuvissa TODELLA hyvältä ja pikkuruiselta, mutta silloinkin mielestäni olin valtava! Siihen "pikkuruisuuteen" kuitenkin tähdätään.... tietenkin olen realistinen ja tiedän, että tuskin tulen koskaan näyttämään siltä kuin ennen kahden lapsen saantia, mutta jos edes jotain siihen suuntaan!

Olen viimeisen parin päivän aikana katsonut telkkarista myös ohjelmaa Nätti nakuna... ja täytyy kyllä sanoa, että siinä sarjassa jos missä on rohkeita naisia... alkuun ne kyynelehtii sitä kuinka rumilta näyttävät ja lopulta ovat näyteikkunassa alastomina ja vielä catwalkilla alusasuissa ja paljastavat "kaiken"... itsehän just ja just kehtaan kotona suihkusta pöllähtää makkariin ilman rihmankiertämää! Mutta kait tollanen kasvattaa itsetuntoa kun kunnolla laitetaan ja ammattitaitoinen ihminen etsii sopivat vaatteet ja kehuu kaiken aikaa. Ja mun mielestä ne naiset on ollu aina aika kauniita, eikä tosin kukaan ole ollut minun kokoluokkaa... mutta kai meillä naisilla on vaan aina oltava jotain mistä emme itsessämme pidä vaikka olisimmekin hyvän näköisiä. Mulla tosin on hyvin vähän niitä paikkoja jotka on hyvän näkösiä... niin no onhan mulla kivan malliset silmät... siinä se! ;)

No, mutta nyt tää sotamursu kapuaa ylös sohvalta ja lähtee laittamaan tän viikonlopun herkkupäivän herkkua: dippivihanneksia, eli kurkkua, porkkanaa, kukkakaalia ja paprikaa kera kermaviilidipin. Namskista!

Vielä sananen Tonilta: Oli viime viikonloppuna aikamoiset häät... Niistä tuloksena vaaka näyttää varmaan taas plussaa kun ei ole viikkoon voinut kuntoilla kun tuli sitten vedettyä pienet " travoltat ". Siitä seurauksena venähtänyt takareisi... Hyvä minä! Nyt onneksi alkaa jo jalka olemaan sen verran kunnossa et huomenna pitää lähteä varovasti kokeilemaan lenkkiä. onneksi on sentään saanut pidettyä syömiset kurissa niin voi olla pieni sauma ettei se paino olisi noussut! No nyt kun saa kropan kuntoon niin alkaa todellinen treenaus juoksulenkkien ja kuntosalin voimalla!