Rantakunnossa ne valaatkin on

Hei hei!

2012-08-04T09:10:01+03:00

Ja tavataan taas! Uusi nimi, uusi ulkoasu, uusi minä... hyvä alku kaikelle! Meidät löytää tästä lähtien täältä. Tervetuloa vierailulle!

-Tea-

Ei otsikkoa

2012-07-29T20:25:01+03:00

En tiedä mitä tekisin tämän blogin suhteen. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt siirtymistä jonnekin muualle kirjoittelemaan, kn tuntuu että moni muu paikka olisi monipuolisempi ja palvelisi mun tarpeita paremmin. Kokonaan en todellakaan tahtoisi tästä luopua, en. Nyt kuitenkin kun oli tämä valokuvien katoamishässäkkä ja kaikki niin mielipide muuttamisesta vahvistui. Vielä en tiedä minne ja milloin, mutta tulette kyllä kuulemaan kunhan saan jotain asian tiimoilta aikaiseksi. :)

-Tea-

lihashuoltoa ja vähän mielenkin

2012-07-01T17:43:01+03:00

Tää viikonloppu on mennyt ihan siivillä... miehellä alkaa nimittäin loma. Pääsi perjantaina hieman aikasemmin töistä ja mehän suunnattiin heti alennusmyynteihin, joita jatkettiin eilen ja tänään. Pienissä erissä tosin ja jotain mukavia hankintoja tehden... tälle kenkäfriikille yhdet kengät, sai mieskin kenkäilystä osansa ja sitten sellaisia mukavia kokoperheelle tarkoitettuja, joista suurimpana sodastream. Tää ihan käytännön syistä, koska meillä juodaan aika paljon vichyä niin nyt jää se pullojen raijaaminen vähemmälle.

Mulla ja meidän 5veellä oli eilen myös treffit... hän pyysi mua treffeille jo yli kuukausi sitten, koska omien sanojensa mukaan hän alkoi olemaan rakastunut muhun, joten mut piti viedä treffeille! <3 Ja siitä lähtien siis laskettiin päiviä ja öitä ja eilen sitten lähdettiin kahdestaan elokuviin ja syömään. Poika käyttäytyi kuin enkeli ja meillä oli aivan mahtava päivä, oikein rentouttava ja oli ihana viettää aikaa vain ja ainoastaan huomioiden tuo pieni suuren suuri kulta.

Tänään puolestaan käytiin tekemässä lisää hankintoja meidän "kasvihuoneeseen", eli parvekkeelle, joka vihdoin on siinä mallissa remontin jäljiltä, että sinne voi mennä... lasitukset tosin vielä puuttuu. Olihan se ihana istutella lisää yrttejä ja muutamia kukkiakin tuolla pienelle läntille ja tuntea tekevänsä puutarhahommia. Ja sitten tulikin miehen veli, hieromaan meidät.

Viikonloppuna on siis otsikon mukaisesti huollettu mieltä ja kehoa... oikein on nyt rentoutunut olo ja tästä on ihana alottaa neljän viikon lomailu. Se on jännä miten tää lomailu tuntuu mullekin lomalta, vaikka periaatteessa mikään ei sen kummemmin muutu, kun arjen pyörittämisessä on mukana ne toisenkin kädet.

-Tea-

iltoja

2012-06-28T21:28:01+03:00

Taas mietityttää... se miksi tämä paino on niin suuri ongelma mulle. Nytkin mietin vain sitä etten mitenkään saavuta sitä kolmen kilon tiputusta mikä asetettiin PT:n kanssa... samalla unohdan tyystin sen kaiken muun mitä olen saavuttanut. Unohdan kuinka mukavaksi salilla käyminen on muuttunut, unohdan kuinka hyvä olo mulla on kaiken aikaa, unohan kuinka hyvältä treenaamienn tuntuu, unohdan että vaatteet tuntuvat löysemmiltä ja unohdan etenkin sen, että peilistä vastaan katselee jo ihan ok näköinen ihminen, jolla näkyy oikeasti tuloksia parin kuukauden salilla treenaamisesta. Kaikki nämä on aivan mahtavia juttuja, just niitä mihin tän kolmen kuukauden piti tähdätäkin, mutta silti en pysty olemaan tyytyväinen itseeni, koska on tuo paino, mikä vaan ei ole valunut alaspäin.

Se on tosin ollut mulle aina ongelma... siitä lähtien kun koulun terkkari ala-asteella siihen kiinnitti huomiota ja lähetti mut tarkempiin tutkimuksiin... sairaalassa juostiin verikokeissa, joista ei mitään löytynyt ja sitten juostiin sairaalan ravitsemusterapeutilla, että oppisin syömään oikein. Ja sitten tuli teini-ikä jolloin opettelin sen ruuan jemmaamisen taidon ja oi voi niitä ylpeyden tunneta kun laihduin muutamassa kuukaudessa 7kiloa ja silloinen liikunnan opettajani kehui mun painon pudotusta, eipä kenellekkään tullut mieleen, että voisiko isokokoisella teinillä olla jotain syömiseen liittyvää ongelmaa. Kaikki nämä asiat on vaikuttanut siihen, mikä olen nyt ja miksi ajattelen näin... olen koko pienen elämäni ajan pitänyt itseäni isona, olen aina ajatellut olevani kaikissa kaveriporukoissa se isoin. En tietenkään tiedä olenko ollut, koska jotenkin tuntuu, että mun oma käsitys musta itsestäni on ihan erilainen kuin muiden käsitys, onko sitten mun näkemys vääristynyt vai eikö muut vain näe kuinka paha mulla on olla. Olen silti pitänyt aina itseäni sinä porukan lepposana lihavana...

Asia on vaikea ja riipaisee mua jostain todella syvältä, siltikin olen tehnyt tän asian kanssa jo paljon töitä, mutta tiedän etten tule koskaan olemaan valmis. Tiedän, että edelleenkin on enemmän niitä päiviä jolloin pidän itseäni susirumana enkä tahtoisi astua ovesta ulos ettei muut näkisi mun kamaluutta, mutta tiedän myös sen, että on alkanut olemaan myös niitä päiviä jolloin katson peiliin ja totean, että näytämpäs kivalta. Tää on se syy minkä takia tämä laihtuminen on mulle niin sydämen asia, se pieni tyttö mun sisällä tahtois olla pikkunen ja nätti, se pieni tyttö tahtois että joskus joku poika katsoisi sitä eikä aina sen kavereita, se pieni tyttö tahtois, et vanhojentansseihin, joku olisi oikeasti pyytänyt mukaan, eikä niin että oltais kaverin kanssa vain ajauduttu pariksi (vaikka kivaahan meillä toki oli)... nämä kaikkihan on jo taakse jäänyttä elämää ja tiedän, että tänään mulla on kaikki hyvin, mutta tahtoisin vielä joskus tuntea olevani "se hoikka nainen".

-Tea-

aivopieru

2012-06-27T10:33:01+03:00

Jotkut asiat pistävät miettimään... joskus se on hyväksi, toisinaan niitä asioita miettii liikaakin. Oman pään on vaikea pysyä asioissa mukana... kun peilistä edelleen katsoo se reilun kokoinen ihminen ja kun vastassa on edelleenkin samanlaiset ajatukset itsestä kuin joskus 2vuotta sitten. Mistä se itsetunnon katoaminen johtuu? Minne se itsevarma, elämänhaluinen ja iloinen ihminen hävisi? Luovutinko itseni suhteen? Luovuinko kaikista haaveistani? Kuinka ajauduin tähän tilanteeseen?
Olenko itse itseni ainut este? Olenko syytellyt koko ikäni muita tästä, vaikka vain itse voin tehdä itselleni jotain? Ja mikäli voin itselleni jotain, miksen ole aiemmin tehnyt sitä?

Kysymyksiä on paljon... niin paljon etten oikeastaan tiedä löydänkö niihin ikinä vastausta. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta haluaisin löytää näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaukset. Mutta missä vaiheessa myönnän kaiken itselleni vai olenko alkanut jo myöntämään? Olnko sittenkin kulunen kahden vuoden aikana saavuttanut jo paljon. Tiedän toki, että olen, mutta milloin pystyn myöntämään sen itselleni? Ja milloin pystyn ajatella itseäni normaalina ihmisenä, enkä vain kasana ihraa? Milloin pystyn myöntämään itselleni näyttäväni ihan hyvältä tai milloin pystyn myöntämään etten ole se sama laiskimus kuin 2vuotta sitten? Milloin tarpeeksi on minulle tarpeeksi? Ja milloin tapahtuu se itsetunnon nouseminen, mistä niin moni muu laihduttanut puhuu?

-Tea-

ylypiä

2012-06-26T20:43:01+03:00

itteesä, on hän! Sunnuntaina salitreeni, maanantaina salitreeni ja tänään vauhikas ja erittäin hikinen zumba. Huominen lepopäivä treenailusta tulee just eikä melkein oikeeseen kohtaan... mie meinaan ihan tosissaan ottaa sen levon kannalta ja vaan venytellä kunnolla, sitä lihakset huutaa just nyt. Tai ehkä ne huutais hierontaa, mutta sitä joutunee odottelemaan sunnuntaihin asti.

Niin ja ylypiä siitäkin syystä, notta... olen tänään kieltänyt itseltäni asioita kahtesti. Ensin kielsin pullan ja sitten kielsin jäätelön! HYVÄ MINÄ! Tuo jos mikä on melkonen saavutus tälle naikkoselle... etenkin jäätelö näin kesällä. Noh, okei myönnän maistoin miehen omasta lipasun kun M.A:C-vanilja kuulosti jotenkin ihan liian eksoottiselta ohitettavaksi. Mutta oma jäi oottamaan mua sinne kiskalle, syön sen sitten joskus kun olen sen ansainnut. :) Oon niin ylypiä että! Ja arvaattenkos mitä? 3päivää niin meidän ihanalla isi-kullalla alkaa kesäloma, voi ette usko kuinka sitä on odotettu!

-Tea-

KOTI

2012-06-25T09:57:01+03:00

Hyvänmielentuojia nro. 1.. Koti, se rauhoittava paikka, tukipilari,missä pitää olla seesteistä ja kaunista... mikäli täällä on kaaos (niinkuin esimerkiksi nyt) niin pään sisälläkin on kaaos...

Olkkari, löhösohvat

Olkkarin seinällä muistuttamassa meitä siitä tärkeimmästä:

Makkarin lukunurkka:

Eteinen, kaikki siististi piilossa, laatikoissa hallittu kaaos tosin:

Rottinki ja GreenGate <3

Keittiön vitriini ja mun suuren suuret ja tunnearvolliset aarteet:

GG <3:

-Tea-

tapahtunut edistys

2012-06-24T16:05:01+03:00

Laittelen tässä muutaman kuvan, itsestäni kaikki...

Minä 2vuotta sitten juhannuksena:

Minä nyt:

Minä 2 vuotta sitten kesälomareissulla heinäkuussa:

Minä nyt:

Edistystä, eikö totta?

-Tea-

uutta ohjelmaa

2012-06-19T09:45:01+03:00

Eilen siis oli tapaaminen PT:n kanssa ja uudistettiin mun saliohjelmaa... osa vanhoista liikkeistä jatkaa mukana matkassa, nää oli niitä liikkeitä mistä itse pidän kovasti ja mitkä on tuottanut tulosta. Plus sitten ihanan kamalat askelkyykyt, jotka pysyy mukana toki myös siksi, että ne tehoaa, mutta myös siksi, että oppisin pitämään niistä vähän enemmän, ne kun haastavat mut joka kerta uudestaan ja uudestaan. Osa liikkeistä pysyy mukana hieman uutena variaationa ja näihin hyväksi havaittuihin liikkeisiin vain haluttiin tuoda lisää tehoa ja vaikeustasoa. Ja sitten tuli monta uutta liikettä, ehkä about puolet lisää entiseen. Tuli koko kropan hallintaa haastavia liikkeitä ja sitten monia täsmäliikkeitä, esim. reisille, hauiksille sekä ojentajille.

Liikkeitä siis tuli tosiaan monta lisää, mutta tämähän ei tarkoita sitä, että tästä lähtien viettäisin salilla kerralla kolmatta tuntia, vaan nyt oltiin yhteisen pähkäilyn tuloksena siinä pisteessä, että lisättiin salikertoja viikolle ja jaettiin treeni osiin. Eli yhtenä päivänä tehdään enemmän alakroppaa ja käsiä, toisena päivänä tehdään keskivartaloa sekä yläkroppaa. Päätettiin että jako ei ole suorilta ylä-alakroppa vaan tuollainen hieman sekoitettu versio, niin, että kun treenit vuorottelevat saa toiset lihasryhmät kuitenkin mukavan levon. Tämä jako myös siksi, että mun treeneissä säilyi paljon niitä koko kehon lihaksia harjottavia liikkeitä, joita ei siis voi suorilta laittaa joko alavartalon tai ylävartalon liikkeiksi. Kahdella ohjelmalla siis jatketaan ja torstaina pääsen alottamaan tän uuden ohjelmiston testailun... juhannukseksi siis odotettavissa niitä mukavia lihaskipuja.

Nyt sadepäivän kunniaksi siivouspuuhia ja hääkakun tekoa... lapset hyppii kohta seinille, joten täytynee keksiä niillekin jotain erityistekemistä. :)

-Tea-

Huh!

2012-06-17T17:40:01+03:00

Olipahan viikonloppu... eilen suunnattiin auton keula kohti Lahtea ja mentiin viettämään ystävän "kakskymppisiä". Hyviä ystäviä, aurinkoa, koripalloa, liaaniliukuja, hyvää ruokaa, paljon naurua, maittavaa juomaa, meheviä kakkuja, väsymystä ja hyvää mieltä. Oli siis aikuisten juhlat ja lapset saivat nauttia mummiloiden hyvästä huolenpidosta. Vanhempi oli tokassut mummille syödessään lauantai-iltana lettuja, että niistä ei saa kertoa äitille ja sisille kun meidän kanssa täytyy aina syödä niin terveellisesti... ;) Jokin oppi on siis mennyt perille, vai mitä tää tarkotti? ;)))

Eilnen aamulla kävin salilla ennen matkaan lähtöä ja saavutin taas uuden etapin tuossa juoksemisessa... nyt juosten kului jo 20minuuttia... eli juoksumatto 0- minä 2. Jo toinen tavoite siis saavutettu! Nyt meinasin mennä tuolla ajalla ainakin ensi viikon... tai katsotaan nyt, mitä tuo PT sanoo huomenna kun näemme. Hieman jännitän huomista, vaikka onkin ihana nähdä Pt.tä ja kertoa hänelle ihan kasvotusten edistymisestä. Paino junnaa edelleen samoissa lukemissa kun ennenkin, mutta kyllä tuo salitreeni on kroppaan purrut. Ja sehän se on pääasia... etenkin kun salilla käyminen on edelleen niin mukavaa ja oma olo paranee kaiken aikaa.

Nyt kuitenkin koomaan tätä väsymystä ja toivon poikien nukahtavan ajoissa, että pääsee itsekin nukkumaan tän "terveellisen" väsymyksen pois.

-Tea-